Public Procurement for Sustainability

Public procurement emerges as an instrument to promote sustainability and innovation, facilitating the implementation of policy goals. Adaptive procurement leverages sustainable innovation available in the market. Developmental procurement creates demand for solutions that do not exist yet but need to be developed first. Real-world applications from sectors such as construction, transportation, and waste management illustrate the transformative role of procurement. However, challenges persist, including the inconsistent implementation of sustainability and innovation-oriented procurement practices across organizations and sectors and the presence of multiple potentially conflicting objectives

Tämän päivän voimavaroja, huomisen johtajia? : Genealoginen analyysi nuorten osallistumisen ja globaalin kehityksen hallinnasta YK:ssa

Nuoruudesta käydään monenlaisia yhteiskunnallisia kamppailuja. Aiemman tutkimuksen mukaan nuoriin keskittyneiden toimijoiden määrä eri politiikkatasoilla on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Osa tutkijoista on esittänyt, että nuorten äänten kuulemisesta ja mukaan ottamisesta on muodostunut yksi globaalin kehityspolitiikan normeista. Tutkielmassa teen genealogisen luennan nuorten osallistumisen ja globaalin kehityksen hallinnasta YK:n kontekstissa. Tutkielmalla osallistun viimeaikaiseen kansainvälisen politiikan lapsuutta ja nuoruutta käsittelevään tutkimuskeskusteluun, jossa on kritisoitu tieteenalaa ja politiikkakäytäntöjä lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvien kysymysten sivuuttamisesta. Teoreettis-metodologisesti nojaan kirjallisuuteen, joka käsittelee globaalia hallinnan analytiikkaa sekä queer- ja transfeminististä tutkimusta. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 32:sta YK-toimijoiden julkaisemasta raportista, oppaasta, päätöslauselmasta tai muusta asiakirjasta vuosilta 1960–2020. Selvitän, millaisia jatkuvuuksia ja katkoksia nuorten osallistumiseen ja globaaliin kehitykseen liittyvissä YK:n hallintakäytänteissä ilmenee. Toiseksi tarkastelen, miten hallintakäytännöt risteävät kamppailuihin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin erontekoihin liittyvistä normatiivisuuksista. Kolmanneksi pohdin, miten hallintakäytännöt tuottavat tietynlaisia käsityksiä ’kansainvälisestä’ tai ’globaalista’. Tarkastelen kysymyksiä hallinnan neljän ulottuvuuden kautta keskittymällä näkyvyyden muotoihin, identiteetteihin, teknisiin ulottuvuuksiin sekä tietoon ja totuuskäsityksiin. Jäsennän analyysia aineistosta tunnistamiini kolmeen genealogiseen momenttiin, joista ensimmäinen nojaa YK:n nuorisopolitiikan institutionalisoitumiseen (1960-), toinen Maailman nuoriso-ohjelmaan (1995-) ja kolmas Agenda 2030:een (2015-). Analyysini osoittaa, että YK:n hallintakäytännöt ovat 1960-luvulta lähtien nostaneet nuoria näkyväksi pitkälti globaaliin liberaaliin biopolitiikkaan nojaten. Hallinta on tuottanut väestötiedon avulla yhtenäisen globaalin ’nuorisoväestön’ ja määrittänyt nuoruutta kategorisilla ikäjakaumilla. Asiakirjat tekevät nuorten osallistumista näkyväksi esimerkiksi osallistumisen porrasmallilla, valokuvilla sekä jaotteluilla poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen osallistumiseen. Siten ne pyrkivät hienovaraisin keinoin tekemään rajanvetoja toivotun ja ei-toivotun nuorten osallistumisen välillä. Nuorille rakennetaan jo varhaisimmissa asiakirjoissa identiteettiä ensisijaisesti globaalin kehityksen osallistujina ja kumppaneina. Lisäksi nuorille rakennetaan identiteettejä markkina- ja yrittäjäkansalaisina sekä voimautettavana ja haavoittuvana ryhmänä. Hallintakäytännöt pyrkivät näin tuottamaan nuorista itsestään ja globaalista kehityksestä vastuuta ottavia toimijoita, jotka tukevat YK:n asettamien tavoitteiden saavuttamista. Tutkielmassa osoitan, että nuorten osallistuminen ja osallistaminen on tuotettu YK:n hallintakäytännöissä pääosin tekniseksi kysymykseksi. Kiinnostava uusi havainto on, että osallistumista pyritään vahvistamaan myös minäteknologioiden ja affektiivisuuden kautta. YK:n hallinnan tekniikat eivät kuitenkaan kohdistu pelkästään nuoriin. Ne pyrkivät monin tavoin ohjaamaan institutionaalisia toimijoita ja purkamaan niiden käytänteiden aikuiskeskeisyyttä. Hallintakäytänteiden totuuskäsitys nivoo nuorten osallistumisen osaksi kehitystä ja sen (uus)liberaaleja päämääriä. Lisäksi osallistumiseen liittyviä interventioita legitimoidaan vastauksena demokratioiden ja poliittisten järjestelmien ongelmiin, yhteiskunnallisten riskien ehkäisynä sekä keinona paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Analyysini mukaan hallintakäytännöt kytkeytyvät monin tavoin neuvotteluihin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvistä normatiivisuuksista. Ne tuottavat binääristä käsitystä sukupuolesta ja uusintavat oletusta heteroseksuaalisesta elämänkulusta. Lisäksi ne tuottavat käsitystä, jossa ’kansainvälinen’ tai ’globaali’ erotetaan omaksi erilliseksi politiikkatasokseen. Näin YK:n hallintakäytännöt pyrkivät luomaan globaaleja normeja nuorten osallistumisesta ja globaalista kehityksestä sekä ohjaamaan eri tasojen toimijoita niiden noudattamiseen kurittavan vallan avulla

”Tytöt ja nuoret naiset ovat nuoria, aivan kuten pojat ja nuoret miehet” : Sukupuoli ja seksuaalisuus YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa

Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta